Keskustelu prostituutiosta typistyy liian usein koskemaan yksittäisiä tilanteita. Jos prostituutiosta puhutaan ilman laaja-alaista yhteiskunnallista kontekstia, jää ymmärrys ilmiöstä ohueksi ja vaillinaiseksi. Tarvitsemme prostituution rakenteellista tarkastelua ymmärtääksemme siihen liittyviä epäkohtia. Prostituutio vahvistaa ja uusintaa yhteiskunnallisia ja globaaleja jakolinjoja ja valtarakenteita – jakoa rikkaiden ja köyhien, globaalin pohjoisen ja etelän, miesten ja naisten sekä enemmistöryhmien ja vähemmistöjen välillä.
Taloudellinen eriarvoisuus, sukupuolten välinen epätasa-arvo, rasismi ja monimuotoinen huono-osaisuus ylläpitävät prostituutiota. Siitä huolimatta seksin myyntiä tarkastellaan nykykeskusteluissa useimmiten yksilön vapaana valintana. Vapaasta valinnasta puhuminen on kuitenkin yksinkertaistavaa, sillä kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita vapaasti. Tekemiimme valintoihin ja todellisiin vaihtoehtoihimme liittyy sekä yhteiskunnan rakenteisiin liittyviä tekijöitä että henkilökohtainen elämänhistoriamme.
Kun tarkastellaan prostituutiota koskevia tilastoja havaitaan, että vähemmistöt ja heikoimmassa asemassa olevat ihmisryhmät ovat yliedustettuina. Naisten ja tyttöjen ohella muun muassa etnisiin vähemmistöryhmiin ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt muodostavat suhteettoman suuren osuuden prostituutiossa toimivista. Esimerkiksi EU:n alueen seksinmyyjistä 70 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia naisia. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhreista lähes 90 prosenttia on tyttöjä ja naisia. Pakolaiset, turvapaikanhakijat ja paperittomat ovat erityisessä vaarassa joutua seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan kohteeksi. Yhtäältä esimerkiksi päihderiippuvuus, asunnottomuus ja karkailu lastensuojelulaitoksista lisäävät riskiä kohdata seksuaalista kaltoinkohtelua.
Keskeinen prostituutiota ylläpitävä tekijä on kysyntä eli seksin ostaminen. Keskustelussa kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä halutaan toisinaan erottaa toisistaan prostituutio ja ihmiskauppa. On kuitenkin keskeistä ymmärtää, että kysyntä ylläpitää kaikkia kaupallisen seksin muotoja, hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa. Seksin ostaja ei voi koskaan varmuudella tietää, millaisessa tilanteessa seksiä myyvä henkilö on.
Maat, joissa seksin ostaminen on laillista, eivät ole onnistuneet torjumaan prostituutioon liittyviä haittoja ja ongelmia, eivätkä parantamaan prostituutiossa toimivien naisten laillista, sosiaalista tai taloudellista tilannetta. Prostituution piirissä olevilla henkilöillä on lisäksi korostunut riski kohdata erilaisia väkivallan muotoja.
Kysyntään puuttuminen on tehokkaaksi osoittautunut keino prostituution ja ihmiskaupan vähentämiseksi. Seksin ostamisen kriminalisoiva lainsäädäntö, eli niin kutsuttu pohjoismainen lainsäädäntömalli otettiin käyttöön Ruotsissa jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Keskeistä mallissa on, ettei se kriminalisoi seksin myyntiä ja siten entisestään heikennä prostituutiossa hyväksikäytettyjen henkilöiden asemaa. Vastaava lainsäädäntö on otettu sittemmin käyttöön muun muassa Norjassa, Islannissa, Ranskassa, Irlannissa, Pohjois-Irlannissa ja Kanadassa.
Pohjoismaisella lainsäädäntömallilla on onnistuttu vähentämään prostituutiota, hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa, eikä lainsäädäntö ole epäilyistä huolimatta heikentänyt seksiä myyvien henkilöiden tilannetta. Tarvitsemme pohjoismaisen mallin mukaisen prostituutiolainsäädännön myös Suomeen. Prostituution vähentämisen tulee olla tasa-arvoon pyrkivän, eriarvioisuutta torjuvan yhteiskunnan tavoite.
Laura Rapo, puheenjohtaja
Anniina Piiroinen, vs. toiminnanjohtaja
Exit – pois prostituutiosta ry